Brompton tuli taloon

Pyöräkauppiaana minun on tunnettava myymäni tuotteet niin hyvin kuin mahdollista ja yleensä ainoa tapa tutustua tuotteeseen kunnolla on kokeilla sitä itse. Taittopyörien tuominen mukaan HUG BikeShopin tuotevalikoimaan on ollut jo pidempään mielessä ja kun pyöriä maahantuovan Classic Biken Jari Vainio sai minut vielä riittävän vakuuttuneeksi näiden Lontoon ihmeiden erinomaisuudesta, oli päätös helppo. Olen toki tiennyt Bromptonista jonkin verran jo entuudestaan ja kuullut erilaisia mielipiteitä sitäkin enemmän. En kuitenkaan ole koskaan aiemmin tullut itse ajaneeksi sellaisella, joten asia on korjattava välittömästi.

Otin siis kirkkaanpunaisen, 3-vaihteisen Bromptonin noin viikon ajaksi käyttööni. Pääasiassa ajan sillä työmatkaani, joka on pituudeltaan vain noin kolme kilometriä suuntaansa Helsingin kantakaupungin sisällä, mutta uskoakseni silti riittävä tullakseni tutuksi pyörän kanssa ja myös kaikinpuolin melko tyypillinen Bromptonilla ajettava matka.

Perehtyessäni hieman syvemmin Bromptoniin ja bromptonistien ajatusmaailmaan olen jo havainnut, että se lienee niitä asioita maailmassa, joista on vaikea kirjoittaa sortumatta liioitteluun, tunteiluun, brändiuskovaisuuteen, mahtipontisuuteen, ylitsevuotaviin ylisanoihin jne. Toisaalta emotionaaliselle tuotesuhteelle lienee syynsäkin ja uskoisin löytäväni ainakin osan niistä perehtymällä hieman syvemmin itse tuotteeseen ja sen historiaan, teoriassa sekä käytännössä.

Siispä ensiksi hieman yleisemmällä tasolla Bromptonista.

Brompton on alunperin Andrew Ritchien vuonna 1975 kotonaan suunnittelema ja rakentama, vuonna 1979 patentoitu ja siitä lähtien Lontoon South Kensingtonista – Ritchien kotia vastapäätä sijainneessa tehtaassa valmistettu – erityisesti kaupunkikäyttöön suunniteltu polkupyörä, joka taittuu tarvittaessa nopeasti pieneen tilaan ja takaisin käyttökuntoon. Nykyisin tämä Länsi-Lontoossa sijaitseva perinteikäs yritys on Britannian suurin pyörävalmistaja noin 45 000 pyörän vuosituotannollaan.

Olen jo havainnut, että se lienee niitä asioita maailmassa, joista on vaikea kirjoittaa sortumatta liioitteluun, tunteiluun, brändiuskovaisuuteen, mahtipontisuuteen, ylitsevuotaviin ylisanoihin jne.

Nykyään Bromptoneita saa lukuisilla eri väreillä, eri vaihteisina ja monilla muilla variaatioilla, mutta perusta on kaikissa Bromptoneissa sama, tukeva ja erinomaisesti suunniteltu taittuva teräsrunko, jollaisen voi löytää vain Bromptonista. Bromptonin tehtailla ei koota pyöriä muiden valmistamista osista, vaan ne edustavat täysin ainutlaatuista suunnittelua pyöräilymaailmassa – jokainen pieninkin osa on suunniteltu ja valmistettu vain ja ainoastaan Bromptonia varten.

Brompton toki sisältää monia hienoja teknisiä yksityiskohtia, kuten patentoidun taittomekanismin sekä taitettavuuden ja ajettavuuden kannalta mahdollisimman optimaalisen yhdistelmän tarjoavat komponentit. Kuitenkin ennen kaikkea Brompton on kokonaisuus, joka on suunniteltu olemaan enemmän kuin vain polkupyörä. Se on suunniteltu seuraamaan mukanasi minne ikinä menetkin ja olemaan saumaton osa jokapäiväistä elämääsi – junaan, lentokoneeseen, veneeseen, työpaikalle, kouluun, ravintolaan, yökerhoon, lomamatkalle tai kotiin. Et edes tarvitse siihen välttämättä lukkoa, koska et jätä sitä yksin ja kulkiessasi osan matkastasi julkisella liikenteellä ruuhka-aikoihin, sujautat vain pyörän laukkuun.

Bromptoneilla on kyllä ajettu maailman ympärikin ja niillä kisataan enemmän tai vähemmän tosissaan, mutta erityisesti se on kaupungin ja kaupunkilaisen elämäntyylin sykkeeseen mukautuva kulkuväline, joka myös maksaa melko nopeasti itsensä takaisin, kun riippuvuus muista kulkuvälineistä vähenee. Kuten polkupyörä ylipäätään on kautta historiansa edustanut ihmisille kaikkialla maailmassa vapautta, edustaa hyvin suunniteltu ja valmistettu taittopyörä mahdollisimman täydellistä liikkumisen vapautta urbaanissa ympäristössä.

Brompton on myös tehty kestämään elämää ja se voikin hyvin olla tuote, jolla olet ajanut läpi koko elämäsi ja jonka jätät vielä perinnöksi lapsillesi. Kyseessä ei siis ole kovin tyypillinen ”kertakäyttökulttuurin” tuote, siitä kertoo jo sekin, että Brompton takaa kaikkiin heidän pyöriinsä löytyvän varaosia aina vähintään 25-vuoden ajan. Bromptonia ei myöskään saa myydä kuka tahansa, vaan jälleenmyyntiverkostoa hallinoidaan tarkasti. Esimerkiksi verkkokauppamyynti postitse on tiukasti kiellettyä, sillä asiakkaan on aina noudettava ammattimaisesti kasattu ja tarkistettu pyöränsä jälleenmyyjältä, joka antaa samalla henkilökohtaisen opastuksen pyörän käyttöön, eikä alennettuihin edellisen sesongin tuotteisiin törmää Bromptonin kohdalla.

Kotikaupungissaan Lontoossa Brompton on käsite ja synonyymi taittopyörälle, jonka miltein kaikki tuntevat, jota monet rakastavat ja jota useat lähes jumaloivat. Se on myös elokuvatähtien ja muiden julkkisten käytössä yleisesti nähty kulkupeli, jota tuunaillaan ja ylpeänä esitellään muille asiaan vihkiytyneille sekä saatetaan jopa väärinkäyttää jonkinasteiseen egotrippailuun. Kaikkialla muualla paitsi Lontoossa melko varmaa on myös se, että se huomataan ja joudut selittelemään uteliaille mistä on kyse. Olen myös kuullut, että vannoituneille bromptonisteille tuottaa usein ongelmia luopua pyörästään jopa vain huollon ajaksi, jonka vuoksi Brompton -jälleenmyyjät yleensä tarjoavatkin sijaispyörän eroahdistusta lievittämään.

Vaikka Brompton on tuotteena vakavasti otettava mitä suurimmissa määrin, sitä kuulee usein kuvailtavan myös ”hauskaksi” ja onkin yleistä, että ensi kertaa Bromptonin näkevät vähintäänkin hymähtävät hieman. Tuntuu, että siinä on myös jotakin hieman selittämätöntä, joka saa ihmiset hyväntuuliseksi ja ainakin se tarjoaa aina lukuisia mahdollisuuksia keskustelunavauksille uudessa seurassa. Voisiko siis kyseessä olla funktionaalisen liikkumavälineen lisäksi myös sosiaalinen väline, jolla erityisesti me suomalaiset voisimme korvata vaikkapa liiallista päihteiden käyttöä jäätä rikkomassa?

Ennen kaikkea se on kaupungin ja kaupunkilaisen elämäntyylin sykkeeseen mukautuva kulkuväline, joka myös maksaa melko nopeasti itsensä takaisin, kun riippuvuus muista kulkuvälineistä vähenee.

Kaikki edellä kirjoittamani on jokseenkin yleistä tietoa Bromptonista, jonka voi löytää vaikkapa alan harrastajien sivustoja ja keskustelupalstoja selailemalla tai jutustelemalla asiaan perehtyneiden kanssa. Entä miltä pyörä sitten oikeasti näyttää ja tuntuu?

IMG_7471

Brompton nätissä paketissa huoneen nurkassa, eikä tilaa tuhlaannu paljon (maalaus: Komugi Ando).

Tehdaspakkaus on päältä päin kuin minkä tahansa pyörän, vain hieman pienempi. Saatuani pyörän ulos laatikostaan ja taitettuani sen ensi kertaa koekäyttöä varten, on pakko myöntää, että tunsin hieman selittämätöntä ylpeyttä tuosta pienestä pyörästä, jota en todellisuudessa edes itse omistanut. En silti jaksa uskoa, että tätä pyörää ostetaan ja ylistetään ympäri maailmaa vain sen statusarvon ja uutuudenviehätyksen vuoksi.

28 -tuumaiseen tottuneena ohjaus tuntuu aluksi hieman kiikkerältä, mutta tasapainoaisti adaptoituu herkkyyteen nopeasti ja kohta ei melkein edes muista ajavansa 16 -tuumaisilla pyörillä. Ajotuntuma on yllättävän tukeva ja pyörä ottaa pienet epätasaisuudet vastaan rengaspaineisiin ja pieniin renkaisiin nähden yllättävän pehmeästi, kiitos hyvän runkosuunnittelun ja myös takajousituksen.

Pieneen myötätuuleen polkiessa vaihdan kolmosen silmään ja viereistä rantatietä matelevien autojen takavalot tulevat vastaan, kuten monien muiden pyöräilijöidenkin. Kovemmassa vauhdissa ohjauksen herkkyys luonnollisesti korostuu ja luultavasti pyörä onkin ajo-ominaisuuksiltaan parhaimmillaan n. 20-25km/h nopeuksilla. Kovemmillakin nopeuksilla liiallista herkkyyttä suurempi ongelma lienee kuitenkin pystyn ajoasennon myötä seuraava ilmanvastus, johon voidaan myös josssain määrin vaikuttaa vaihtamalla tanko sporttisempaan malliin. Myös ennen kotiovea odottava pieni ylämäki taittuu suhteellisen kevyesti jopa 3-vaihteisella, kunhan muistaa vaihtaa pienimmän vaihteen ajoissa. Ja loppupeleissä tietenkin tämänkin pyörän kohdalla pätevät sen lievästi jumalallisesta olemuksestaan huolimatta samat luonnon lait kuin muissakin lihasvoimin toimivissa ajopeleissä – kaikki on kiinni sopivien välityksien lisäksi vain omista jaloista.

Vietyäni pyörän ensimmäistä kertaa kotiin, tyttöystäväni ei aluksi edes huomaa eteisen lattialla jököttävää kirkkaan punaista möykkyä eli kasassa olevaa Bromptonia. Vasta jouduttuaan siirtämään sen syrjään vaatekomeron oven edestä, hän ihmettelee mikä on tuo erikoisen näköinen kasa pyörän osia sullottuna pienempään tilaan, kuin mitä likaiset vaatteeni yleensä lattialla vievät. Kuultuaan, että kyseessä on taittopyörä, tyttöystäväni haluaa heti kokeilla itse sen avaamista ilman ohjeita. Pidän tätä myös hyvänä kokeena – kuinka helppoa pyörän on taittaminen käyttökuntoon todella on ilman mitään aikaisempaa tietoa asiasta. Bromptonissa avaamisen avain on satulatolppa, jota ei todennäköisesti tule ajatelleeksi, jollei asiaa tiedä. Niinpä vinkkaan satulatolpan nostamisesta aivan ensiksi ja sen jälkeen homma näyttääkin sujuvan pelkän intuition avulla ja pyörä on tuossa tuokiossa ajokunnossa.

Maahantuojan edustajana Jari painotti minulle useampaan kertaan laukkujen tärkeyttä Brompton -kokonaiskonseptissa. Tämän tuotteen yksi keskeinen idea on nimittäin myös vapauttaa käyttäjänsä kaikesta turhasta kantamuksesta, kuten repusta ja tämän vuoksi pyörään onkin suunniteltu alusta alkaen erilaisia sopivia laukkuja, etulaukku niistä tärkeimpänä ja Bromptonille tunnusomaisimpana. Tällä kertaa pärjäilin kuitenkin itse hyvin pienine kantamuksine repunkin kanssa, jota olen joka tapauksessa tottunut kantamaan kaikkialle.

Päätin myös testata, kuinka Bromptoniin suhtaudutaan ravintolassa ja jätin tarkoituksella lukon kotiin. Ravintolan ulkopuolella laittaessani pyörää kasaan, huomaan ohikulkevien ihmisten vaivihkaisen uteliaita katseita ja lauma pikkupoikia kerääntyy ympärilleni hämmästelemään ääneen ”miten pieneksi voi pyörä mennä!”. Sisällä suositussa ravintolassa on paljon porukkaa ja vaikka moni varmaan huomaakin pyörän, ei se tunnu herättävän juurikaan ylimääräistä huomiota, varsinkaan enää sen jälkeen, kun olen kätkenyt sen pöydän alle. Koe onnistunut. Seuraavaksi voisi ehkä kokeilla, kuinka baarissa, yökerhossa tai vaikka teatterissa suhtaudutaan pyörän narikkaan jättämiseen. Luultavasti mitään ogelmaa olisi, kunhan ei satu mielivaltaista natsia ovimieheksi.

Ravintolan ulkopuolella laittaessani pyörää kasaan, huomaan ohikulkevien ihmisten vaivihkaisen uteliaita katseita ja lauma pikkupoikia kerääntyy ympärilleni hämmästelemään ääneen ”miten pieneksi voi pyörä mennä!”

Entä millaiset fiilikset sitten jäi tästä testiviikosta? Lievästi subjektiivisenakin arvioitsijana voin varmaan todeta ihan riittävän uskottavasti, että kyseessä on varsin hieno tuote, joka on hioitunut vuosikymmenten saatossa sellaiseksi kuin se nyt on – täyttämään mahdollisimman täydellisesti sen tehtävän, jota varten se on alunperin suunniteltu – ja tämän lupauksen tuote ainakin täyttää. Kuten jo todettua, objektiivisesta arvioimisesta tekee lisäksi vielä vaikeampaa se seikka, että Brompton on monille käyttäjilleen paljon enemmän kuin vain osiensa summa.

Joka tapauksessa Brompton on pyörä, joka täytyy itse kokea, sillä kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Brompton voi näyttää heiveröiseltä pikkupyörältä, mutta ajaessa sen ulkomuodon unohtaa nopeasti. Kuitenkin sen tarjoamat todelliset edut arkipäiväisen elämän helpottamiseksi tulevat esille vasta pidemmässä käytössä, kun keksii yhä uusia tapoja välttää muita liikkumismuotoja ja korvata ne Bromptonilla.

Eräänä marraskuisena sunnuntaina, kun taivaskin lukuisien harmaiden sadepäivien jälkeen taas hetkeksi selkeni, asennoiduin henkisesti sunnuntaipyöräilijäksi ja lähdin Bromptonin sekä kameran kanssa hieman ulkoilemaan, tuloksena oheiset kuvat.

– Henri

Jaa tämä postaus

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.